"Myöhemmin yksi professori ilmoitti, että nyt olisi työharjoittelupaikka tarjolla. Joten sanoisin, että verkostoiduin todella hyvin ja oikeisiin ihmisiin."

Vaihto-opiskelu: Jenni Pusila Saksassa (2013)

Erilainen lukukausi, erilainen kulttuuri, erilaiset maisemat

Ensimmäinen ajatus Rosenhemista oli, että miten vanha ja pieni kaupunki se onkaan. Rosenheimissa asuu noin 60 000 asukasta, mikä on vähemmän kuin Lahdessa. Minua tämä ei haitannut, koska tykkään pienistä kaupungeista. Rosenheim on kuitenkin kuuluisa juurikin ammattikorkeakoulustaan, joka puolestaan on varsinkin puualalla on todella kuuluisa edistyneistä koneista ja opetuksesta. Rosenheim on siis pieni opiskelijakaupunki Münchenista noin 60 kilometriä etelään.

Eräs tutoreista oli luvannut hakea minut juna-asemalta ja noutaa avaimet huoneeseeni. Hän ajoi minut opiskelija-asuntolaan, jossa pääsin näkemään huoneeni ja muut tilat tulevaksi puoleksi vuodeksi. Sain oman huoneen, mikä oli huikea plussa. Jaoin keittiön, vessat ja kylpyhuoneet seitsemän muun henkilön kanssa, mikä aluksi huolestutti, mutta kun tutustuin asuinkumppaneihini, huoleni olivat poissa. Asuin kuuden saksalaisen ja yhden malesialaisen kanssa. Tämä oli täydellistä, koska halusin parantaa saksan taitojani.

Saksan kielikylvyssä

Kulttuuri erosi suomalaisesta jonkin verran. Pääasiassa sen huomasi ihmisten avoimuudessa ja kohteliaisuudessa, joka tilanteessa. Heti saapumistani seuraavalla viikolla Rosenheimissa järjestettiin Starkbierfest – siis kaljafestivaalit, joita Suomessa ei niinkään ole. Näille festivaaleille sekä nuoret että vanhat kokoontuvat nauttimaan olutta sivistyneesti. Tappeluita ja muita kärhämiä näissä tapahtumissa ei yleensä ole. Vaikka Saksassa yleisesti puhutaan, Baijerin alueella asuvat ovat enemmän sisäänpäinsulkeutuneita kuin muut saksalaiset, tapaamani ihmiset olivat avoimia ja tutustuivat mielellään uusiin ihmisiin. Tämä kuitenkin vain opiskelijaporukan sisältä nähtynä.

Koulun orientaatioviikolla pääsimme tutustumaan muihin vaihto-opiskelijoihin, joita oli Espanjasta, Turkista, Belgiasta, Yhdysvalloista, Romaniasta ja Slovakiasta. Olin porukan ainoa suomalainen. Ensimmäinen viikko meni kursseja valitessa ja koulun tapoihin tutustuessa. Yritin valita mahdollisimman monta englanninkielistä kurssia, mutta ongelmia syntyi, kun osa kursseista olikin saksaksi. Saksan taitoni oli alottelijan tasolla, joten en pysynyt perässä saksankielisillä tunneilla, mutta opin paljon uutta sanastoa.

Halusin valita kursseja myös liiketalouden puolelta, mitä olinkin suunnitellut alusta lähtien. Valitsin digitaalisen markkinoinnin, kansainvälisen johtamisen ja liiketalouden englannin. Puupuolella suurin osa kursseista oli saksaksi. Englanniksi sain opetusta Tekniikan englanti -kurssilla sekä Erityisnäkökohdat puunjalostusteollisuudessa -kurssilla. Saksaksi minulla oli Puutiede 1 ja Prosessinhallinta sekä tietysti saksan kielen kurssi. Kävin kaksi saksan kielen kurssia, perusteet ja edistyneet, koska oikeasti kuuluin siihen väliin, mutta sitä kurssia ei valitettavasti pystytty toteuttamaan. Näin pystyin myös parantamaan saksan taitoani paremmin.

Yhdellä kursseista pääsin vierailemaan saksalaisen lastutehdasyrityksen Pfleidererin tehtaalla. Saimme opastetun kierroksen sekä kaksi esitystä markkinoinnista ja tehtaan toiminnasta. Pääsin myös seuraamaan luentoa, joka käsitteli uutta visio-ohjelmaa, mutta luento oli vain saksaksi, joten osa asioista jäi ymmärtämättä.

Rosenheimissa kurssien suorittaminen eroaa suomalaisesta. Kaikki kokeet on laitettu lukukauden loppuun, ja joka aineesta on yleensä vain se yksi koe. Kun kokeet alkavat, loppuvat lähitunnit, ja opiskelijat opiskelevat kotonaan, kunnes kokeet koululla ovat ohi. Itse suoritin kaikki kokeeni ensimmäisten kahden viikon aikana, minkä ansiosta kesälomani alkoi aikaisemmin kuin muilla. Saksassa opiskelu on muutenkin tarkempaa. Tentin läpäisemiseen on vain kolme mahdollisuutta, ja jos ei onnistu, pitää aloittaa alusta jonkin muun alan opiskeleminen.

Keskellä Eurooppaa, lähellä kaikkea

Vapaa-ajalla vietin aikaa muiden vaihto-opiskelijoiden ja saksalaisten kanssa. Pääsin saksalaisten mukaan lumilautailemaan Itävaltaan. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa vesilautailua. Kävin kiipeilemässä paikallisessa kiipeilyhallissa ja kerran ulkona kallioillakin. Totta kai vaihto-opiskeluun kuuluvat myös koulussa ja koulun ulkopuolella järjestetyt juhlat. Koulun isoin tapahtuma oli kerran lukukauden aikana järjestettävät Yliopistojuhlat. DJ soitti aulassa ja kaljaa sai ostaa koulun sisältä. Tapahtumaan osallistui noin 1000 opiskelijaa. Puupuolen valmistuvat opiskelijat järjestivät koulussa lukukauden aikana kolmet juhlat. Kaikki juhlat olivat suuressa suosiossa. Näissä juhlissa oli soitti yleensä myös puupuolen oma bändi, oli kyseessä sitten yllätysjuhlat koulussa tai jalkapallo-ottelut koulun viereisellä kentällä. Tunnelma oli aina hyvä ja ihmisiä paljon.

Luokkakaverini veivät minut myös katsomaan perinteisen Maibaumin pystytystä. Kyseessä on baijerilainen perinne, jossa pystytetään korkea tolppa keskelle kylää vanhanaikaisin menetelmin. Tolppaan tulevista kylteistä näkee, mitä palveluita kylästä on saatavana. Tämä Maibaum oli kuitenkin vähän erilainen, koska tämä pystytettiin leirintäalueelle eikä keskelle kylää. Jos onnistuu pöllimään toisen kylän Maibaumin, on kylän tarjottava vanhan perinteen mukaan varkaalle ja monelle kymmenelle muulle kunnon juhlat. Tämä on kuitenkin aika harvassa näinä päivinä.

Jo toisella viikolla teimme ensimmäisen reissumme koko kansainvälisten opiskelijoiden porukalla. Lähdimme viikonlopuksi Nürnbergiin, jossa saimme opastetun kaupunkikierroksen ja panimokierroksen. Yövyimme hienossa hostellissa, joka oli mäen päällä, ja josta näki koko kaupungin. Koulu kustansi melkein koko matkan, ja  itselle jäi maksettavaksi vain 20 euroa. Lähdimme myös neljän hengen porukalla viikonloppulomalle Prahaan. Praha oli todella kaunis kaupunki, ja kävimmekin tutustumassa suurimpaan osaan turistinähtävyyksistä sekä muutamaan museoonkin. Koulujen loputtua ja loman alettua tein reissun erään vaihto-opiskelijan kanssa Geneveen, Milanoon, Venetsiaan ja Veronaan. Olin aina halunnut nähdä Italiaa, joten pääsin toteuttamaan kauan haaveilemani matkan.

Työharjoittelupaikka verkostoitumalla

Ennen reissun aloittamista en pystynyt edes kuvittelemaan, kuinka paljon uusia tuttavuuksia tulisin saamaan. Tutustuin varsinkin puualan opiskelijoihin, joista osan tapasin uudelleen vähän myöhemmin Interfobissa Ranskassa. Sain myös muita kuin puupuolen tuttavuuksia, onhan se hyvä olla liikealan kavereitakin ympäri Eurooppaa. Tutustuin myös Rosenheimin puupuolen professoreihin, ja olen kouluprojektin takia vieläkin yhteydessä yhteen heistä. Lisäksi yritin hakea Rosenheimista työharjoittelupaikkaa vielä siellä ollessani, kuitenkaan tässä onnistumatta. Myöhemmin yksi professori kuitenkin ilmoitti, että nyt olisi työharjoittelupaikka tarjolla. Joten sanoisin, että verkostoiduin todella hyvin ja oikeisiin ihmisiin.