"Vaihtojakso ylitti odotukseni moninkertaisesti. Heikko saksan taito parani suhteellisen hyväksi, upeita matkoja, uusia tuttavuuksia ja mahtava Erasmus-yhteishenki."

Vaihto-opiskelu: Leo Lähteinen Saksassa (2012)

Hienoja kokemuksia Erasmus-vaihdosta

Lähdin vaihtoon Saksan Rosenheimiin opiskelujeni loppusuoralla, neljännen vuoden jälkimmäiseksi puolikkaaksi. Aloin miettiä vaihtoon lähtöä erityisesti matkusteltuani muutaman kesän ulkomailla. Lisäksi useat vierailevat luennoitsijat ja koulun opettajat suosittelivat ulkomaankomennusta kansainvälistymisen, kielitaidon ja uusien kokemusten vuoksi. Ulkomaankomennus tulisi antamaan paremmat lähtökohdat työpaikkojen suhteen, sillä yhä useampi yritys suosii kielitaitoisia ja kansainvälisesti kokeneita opiskelijoita. Lähdön kuitenkin sinetöi polttava tunne päästä työskentelemään ulkomaille sekä halu saada uusia kokemuksia ja tuttavuuksia.

Ennen lähtöä keskustelin useaan otteeseen mentoriopettajani kanssa. Sain myös vinkkejä entiseltä puutekniikan opiskelijalta, joka oli ollut vaihdossa tulevassa opinahjossani, Rosenheimissa. Mentoriopettajallani oli kokemusta sekä työskentelystä että opettamisesta Saksassa, joten hänen vinkeillään sain lisää itseluottamusta lähteä kohti uusia haasteita. Hakuprosessi oli nopea ja suhteellisen vaivaton. Hyvän tuen tähän antoi laitoksemme kv-koordinaattori, joka neuvoi jokaisessa mieltä askarruttavassa asiassa. Hänen avullaan hoituivat sekä opiskelupaikan että asunnon saaminen.

Paljon uutta kansainvälisessä ilmapiirissä

Asuminen järjestettiin paikallisen oppilashuoneistoja tarjoavan organisaation, Studentenwerk Münchenin kautta. Asunnot sijaitsivat Rosenheimin korkeakoulun välittömässä läheisyydessä, noin 5 km rautatieasemalta ja 2 km keskustasta. Marienbergerstrasselta oli viiden minuutin kävelymatka ja Westerndorferstrassen huoneistot olivat aivan toimiston vieressä. Asuntoloiden välissä oli jalkopallo- ja yleiskenttä, jossa järjestettiin tapahtumia sekä vapaa-ajan liikuntaryhmien harjoituksia. Asuntotyypit vaihtelivat omista huoneista soluihin. Omissa huoneissa oli parhaimmillaan oma WC, suihku ja jääkaappi. Keittiö jaettiin noin kuuden henkilön kanssa. Tällainen huoneisto maksoi noin 230 euroa kuukaudessa. Alemman tason huoneista puuttuivat oma WC ja suihku. Parihuoneistoissa kaikki jaettiin toisen henkilön kanssa. Soluasunnossa oli myös oma huone, muut tilat jaettiin neljän muun kanssa. Vuokra omalle huoneelle ja saman käytävän opiskelijoiden kanssa jaetuille WC-, suihku- ja keittiötiloille oli 216 euroa kuussa. Takuuvuokra oli 300 euroa. Pesukoneet ja kuivausrummut olivat erillisessä rakennuksessa, maksu hoitui kätevästi automaatilla. Kaikki käytännön tiedot löytyivät paitsi nettisivuilta, myös sähköpostista, jolla asunnon saaminen vahvistettiin.

Kun huone oli saatu, alkoi Erasmus-opiskelijoiden kaksipäiväinen perehdytys- ja tutustumisessio kouluun ja Rosenheimiin. Perehdytys oli pitkälti paperitöitä, sillä siihen kuuluivat erinäiset ilmoittautumiset sekä lopuksi kurssien valinta. Kurssivalintoja edelsivät useat sihteeristökäynnit eri laitoksissa. Lukujärjestys tehtiin koko lukukaudeksi, joten kurssit kannatti harkita tarkasti. Paperityöt huipentuivat opiskelijakortin saamiseen. Ladattava opiskelijakortti oli suuressa roolissa arkipäiväisissä toiminnoissa – sillä maksettiin ruokailut, kahvit, kopioinnit ja tulostukset. Rahaa opiskelijakortille ladataan kortille automaateissa, joihin kelpaavat maksuvälineeksi setelit ja osaan myös pankkikortit. Kortti toimii myös kirjastokorttina ja henkilökorttina alennusten saamiseksi paikallisissa kaupoissa. Se sisältää myös henkilökohtaisen opiskelijanumeron, joka on tärkeä projekteissa ja kokeissa.

Tutustuminen alkoi kierroksella koulun tiloissa. Myöhemmin päivällä kierroksen edettyä kaupungille, joukkoon liittyivät edellisen lukukauden Erasmus-oppilaat. Joukossa oli mukana opiskelijoita eri valtioista, eniten Espanjasta ja Ranskasta. Muita maita olivat Unkari, Slovakia, Tšekki, Suomi ja USA. Erasmus-ohjelmaan kuuluvien lisäksi Rosenheimissa oli opiskelijoita muun muassa Sierra Leonesta, Intiasta, Singaporesta ja Syyriasta. Perehdytys Rosenheimiin alkoi vierailuilla kaupungintalolle, jossa hoidettiin paperitöitä. Tämän jälkeen alkoi opastettu kierros, jonka aikana saimme katsauksen Rosenheimin historiaan sekä arkkitehtuuriin ja paikalliseen kulttuuriin. Kaksipäiväinen tutustuminen päättyi illalliseen meksikolaisessa ravintolassa.

Opiskelemisen paikallinen tyyli

Ensimmäinen virallinen luentopäivä oli 15. maaliskuuta. Ensimmäiset päivät menivät keskustellessa sihteerien mahdollisista kursseista ja lukujärjestystä tehdessä. Koska sihteerien tulostamat lukujärjestykset olivat toisinaan hyvin yksipuolisia, ja kymmenien paperien läpikäynti mielekkäiden kurssien löytämiseksi oli joskus hyvin haastavaa, nousi käteväksi työkaluksi koulun oma Service Center internetissä. Sieltä kun onnistui löytämään luennot-kohdan, sai ruudulle kaikki päivän luennot kaikilta laitoksilta.

Käytännön järjestelyissä ja muissa pulmissa auttoi henkilökohtainen ”buddy”, joka oli joku useamman vuoden opiskelija samalta opintolinjalta. Puutekniikassa buddya ei virallisesti ollut, koska kukaan ei ollut siihen tehtävään halunnut, joten hoidin asiat pitkälti itsenäisesti. Sen sijaan liiketalouden laitoksella oli kolme buddya, jotka kaikki olivat myös Erasmus-tutoreita. Parin päivän itsenäisen tutkailun jälkeen minulle ja parille muulle ensimmäisen lukukauden puutekniikan Erasmus-opiskelijalle saatiin hommattua buddyksi yksi kolmannen vuoden oppilas, joka opiskeli puu- ja rakennustekniikkaa. Häneltä saimmekin paremmin selvyyttä kursseihin ja vinkkejä siitä, mitkä kurssit vastaisivat parhaiten tarpeitamme. Kursseille oli useasti mahdollista osallistua hieman myöhässä, mutta ensimmäisten luentojen jälkeen oli päätös osallistumisesta tehtävä. Tämä myöhäinen ilmoittautuminen oli varsinkin Erasmus-opiskelijoilta ymmärrettävää. Niinpä sain vasta lähes kuukauden pohdiskelun ja kiertelyn jälkeen tietää lopullisen lukujärjestykseni.

Lukujärjestystä laatiessa piti ottaa huomioon, ettei päällekkäisiä kursseja juuri tulisi, ja että kurssien suorittaminen toisi tarpeeksi monta ECTS-pistettä, joita piti saada 25–30 lukukaudessa. Kursseja valitessa kannatti kysellä professoreilta, että olivatko kurssit lukukauden vai koko vuoden kestäviä. Lisäksi piti huomioida kaikki luentokerrat. Yhden lukukauden oppilaana minun ei kannattanut valita koko vuoden kurssia, jonka koe pidettäisiin vasta kurssin loputtua, koska pisteet jäisivät tällöin saamatta. Monilla kursseilla oli alustavasti 1–2 luentokertaa viikossa, mutta joskus kurssit sisälsivät osioita, jotka kestivät 6–8 tuntia. Näitä päiviä saattoi olla kymmeniä kurssin aikana. Niinpä jouduin karsimaan osan mielenkiintoisista kursseista pois ajanpuutteen ja päällekkäisyyksien takia. Luentoja saattoi olla myös viikonloppuisin ja hyvin usein iltaisin. Lukujärjestykseen oli merkitty päivän ensimmäiset tunnit alkamaan kello 8 ja viimeiset loppumaan kello 20.30.

Jokaisessa päälinjassa (liiketalous, tietotekniikka, mekaniikka, puutekniikka, arkkitehtuuri, jne.) on useita erikoistumislinjoja. Puutekniikassa ja rakentamisessa linjat ovat puu- ja ulkorakentaminen (Holzbau und Ausbau), huonekalutekniikka ja sisärakentaminen (Innenausbau) sekä mekaaninen puunjalostus ja puutekniikan yleislinja (Holztechnik). Puualan opiskelijoita on noin 800 ja professoreita 29. Luennot kestävät vähintään 90 minuuttia, eikä taukoja yleensä ole. Luentojen välissä on 15 minuutin tauko ja siirtymäaika.

Opetus tapahtuu hyvin pitkälti samoja kaavoja noudattaen kuin Suomessa. Oppilaat tosin suosivat mappityöskentelyä ja mustekyniä. Kaikki materiaali siis printataan ja mapitetaan, ja muistiinpanot tehdään kuulakärkikynällä. Myös kokeet kuuluisi tehdä mustekynällä, mutta itse tein kaikki tentit lyijykynällä, sillä sain tietää säännöstä vasta viimeisillä viikoillani. Opetus on hyvin korkeatasoista, ja asiat käydään läpi joskus erittäin nopeasti. Opetuksen korkea laatu selittyy osaksi sillä, että oppilaat erikoistuvat opinnoissaan hyvin aikaisessa vaiheessa. Luennoille saksalaiseen tapaan kuuluu myös päällepuhuminen. Usein käykin niin, että opettaja kommentoi kysymystä tai toteamusta ennen kuin oppilas saa lauseensa tai kysymyksensä loppuun. Jokainen luento ja esitelmä päättyy oppilaiden aplodeihin, joka on saksalaiseen tyyliin pöytään koputtaminen.

Kurssit loppuvat yleensä kokeeseen, esitelmään tai molempiin. Kokeisiin ilmoittaudutaan lukuvuoden alussa, jolloin suoritettavat kokeet kirjataan paperille tai internetiin, ja paperinen versio palautetaan koetoimistoon. Mikäli jokin koe jää merkitsemättä ja haluaa sen kuitenkin suorittaa (ja saada pisteet kyseisestä kurssista), joutuu maksamaan 20 euroa ennen kuin suoritus merkitään tilille. Usein kurssien kokeet ovat jo ennen virallista kahden viikon koeviikkoa, aikaisimmillaan jopa viikkoja ennen. Kokeita järjestetään aamusta iltaan ja myös lauantaisin. Useimmiten kokeet ovat usean sivun täyttö- ja selitystehtäviä. Aikaa on 45–150 minuuttia. Aika on todella kortilla, mikäli aikoo ehtiä kaikki tehtävät tekemään. Kokeita on kahta eri tyyppiä. Ensimmäinen noudattaa perinteistä ulkoaoppimistyyliä, eli apuvälineitä saa olla rajoitetusti. Openbook-kokeessa saa olla mukana oppikirja ja muistiinpanot. Tällöin koealuekin on yleensä aika laaja tai oppilaan tulee osata soveltaa oppejaan käytännön ongelmiin. Virallisten koeviikkojen aikana ei ole luentoja.

Elämää kampuksella – ja juhlien

Korkeakoulu koostuu useasta eri rakennuksesta. Päärakennuksessa sijaitsevat kansainvälisten asioiden toimisto ja muut yleiset toimistot, kirjasto, kahvila–ravintola sekä sisäterassi. Lisäksi rakennuksessa on luokkahuoneita aina kuudenteen kerrokseen asti. Osa rakennuksista on luentokäytössä ja osassa on laboratorioita tai muita työpajoja.

Lounastauko on kello 13–13.30, jolloin ruokala on yleensä aivan täynnä. Poikkeuksena ovat sateettomat hellepäivät, jolloin oppilaat nauttivat lounaansa ulkoterasseilla. Vaikka jonot ovat pitkiä, on jonottaminen hyvin nopeasti ohi, sillä ruoka annostellaan valmiiksi ja maksu hoituu opiskelijakortilla parissa sekunnissa. Lisäksi joutuisuutta on paranneltu lajittelupisteen kohdalla, jossa tarjotin asetetaan liukuhihnalle, ja keittiö hoitaa loppusijoittelun. Lounas on annosteltu valmiiksi lautasille, ja jokainen lautanen maksetaan erikseen. Annokset ovat suomalaiseen kouluruokaan verrattuna ravintolamaisempia eli laatu on parempi. Joka päivä on tarjolla jonkin sortin lihaa, pihviä tai kastiketta. Keittoja ei ole, mutta pääruoaksi on tarjolla yleensä myös kasvisvaihtoehto. Lisäksi tarjolla on usein saksalaisia erikois- ja perinneruokia. Perjantaisin on kalaa. Jälkiruoaksi voi ostaa vanukasta, leivoksen tai kakkua. Kahvilassa on tarjolla laaja valikoima erilaisia kahveja ja useissa eri kokoluokissa. Kaikki juomat ovat kohtuuhintaisia. Sekä kahvilassa että ravintolassa on aina tarjolla saksalaista perinnesyötävää, brezeniä.

Opiskelua piristävät koulussa järjestettävät juhlat, jotka ovat yleensä olutjuhlia. Ne järjestetään usein keskellä päivää, tai ne voivat alkaa jo aamulla. Olutjuhlien sijaan voidaan pitää barbecuejuhlia. Juhlia järjestävät usein puuinsinöörit, jotka tunnistaa koulussa ja vapaa-ajallakin heidän hatuistaan. Hattua pitävät päässään vain viimeisen vuoden puualan insinöörit. Rangaistus hatun pitämättömyydestä käy kalliiksi kukkarolle. Aamujuhlat alkoivat usein kymmenen aikaan, ja joskus kyseisen päivän luennot oli peruttu läheisistä rakennuksista. Näinä päivinä saatettiin hyvinkin juoda olutta luennoilla. Oluen kanssa tarjottiin usein erilaisia grilliruokaa, ja oheistoiminnaksi oli kehitetty pelejä, tietenkin puuaiheisia. Usein paikalla oli myös puuinsseistä koostuva livebändi.

Vapaa-aikana ei ole pulaa aktiviteeteista. Koulun lukuisilla urheiluseuroilla on liikuntavuoroja aamusta iltaan. Lajivalikoimakin on runsas, joten jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Jos listalta ei kuitenkaan löydy itselle sopivaa liikuntamuotoa, voi harrastaa ulkoliikuntaa hienoissa puitteissa. Rosenheimissa ja sen lähiseuduilla riittää hyviä pyöräreittejä. Vuorille voi matkustaa nopeasti autolla tai junalla. Juosta voi myös keskustan liepeillä sijaitsevissa metsissä ja maaseudulla. Uimaankin pääsee helposti, sillä keskustassa on uimahalli ja keskustan välittömässä läheisyydessä on kaksi pientä järveä. Jos intoa riittää matkustaa vähän pidemmälle, isompi Simssee-järvi on 10–15 minuutin ja vielä isompi Chiemssee 30–40 minuutin ajomatkan päässä. Perille pääsee myös junalla.

Urheiluaktiviteettien lisäksi erilaisia juhlia on lähestulkoon joka päivä. Koulun suurimmat juhlat ovat Night of professors ja Holzerparty. Muita mainittavia juhlia ovat Sinnlosnight ja Semester ending party. Koulun juhlien lisäksi Rosenheimissa järjestetään usein bierfestejä – eli juhlitaan olutta, joka on saksalaisessa kulttuurissa yksi hienoimmista ja arvostetuimmista ravitsemusaineista. Juhla-alueelle on pystytetty suuria telttoja, joihin ihmiset kerääntyvät juomaan olutta ja syömään paikallisia ruokia.

Elämysten ekskursiot ja Erasmus-matka

Oppimista parannetaan ekskursiomatkoilla. Viikkoja kestävillä reissuilla käydään läpi kymmeniä yrityksiä, ja yöt majoitutaan hotelleissa. Päivän matkoilla vierailu voi kohdistua yhteen tai useampaan yritykseen. Itse osallistuin ekskursiolle Itävallan St. Tirolissa sijaitsevaan Eggeriin.

Erasmus-perinteeseenkin kuuluvat erilaiset matkat ja juhlat. Alku potkaistaan käyntiin erinäisillä päivällisillä ja illallisilla. Alkuhuuman kruunaa kuitenkin paripäiväinen matka, joka suuntautuu yleensä vähän kauemmaksi  ja pitää sisällään useita eri kaupunkeja. Meillä retki vei Nürnbergiin ja Bambergiin, ja ohjelmassa oli opaskierroksia, lounaita, illallisia ja bileitä. Erasmus-retken jälkeen tehtiin retkiä lähinnä vain pienellä porukalla.

Rosenheimin keskeisestä sijainnista johtuen naapurivaltioihin oli suhteellisen lyhyt matka, ja muihinkin historiallisiin kohteisiin pystyi helposti tekemään päivämatkoja, varsinkin jos käytössä oli auto. Juna-asemalta ostettavalla 30 euron Bayern-Ticketillä 2–5 henkilöä matkusti paikallisjunilla koko päivän. Näin ollen matkustaminen porukalla tuli toisinaan erittäin halvaksi. Lukukauden lopun Erasmus-juhlat olivat pikniktyyliset. Piknik pidettiin läheisen järven rannalla.

Kaikkiaan Erasmus-vaihtojakso ylitti odotukseni moninkertaisesti. Suurimpina saavutuksina ja kokemuksina mainittakoon heikon saksan kielen taidon nouseminen suhteellisen hyväksi, kymmenet upeat matkat mitä erilaisimpiin kohteisiin, uudet tuttavuudet ympäri maapalloa sekä mahtava Erasmus-yhteishenki.